Vahva ja itsenäinen, joka miehen painajainen..

Olen aina vastustanut ajattelumaailmaa, jossa nainen arvostellaan sen mukaan, millainen mies hänellä on, tai ylipäätään onko hänellä sellaista. Kuitenkin olen huomannut että usein naiselta ensimmäisenä kysytään: " No, onko sinulla poikaystävä? " Sitä automaattisesti kokee itsensä jotenkin huonoksi, kun kerta toisensa jälkeen vastaa kieltävästi. Mutta kuinka monelta mieheltä kysytään ensitapaamisella: " No, jokos sinulla on vaimo? " On siis yleisen mielipiteen mukaan hyväksyttävää, että mies elää vuosikaudet sinkkuna, ja vakiintuu vasta kun on aika tehdä lapsia. Ja naisten tulisi jo teini-iässä ruveta katselemaan itselleen sulhoja. Tämä selittääkin sitä miksi useilla naisilla on itseään vanhempi mies. Uskottavampi selitys sille on miesten, hmm nätisti sanottuna: jälkeenjääneisyys.

Itse pidän sinkkuna olemisesta. Pelkkä se vapaus..! En aijo metsästää miestä sen takia että sellaisen välttämättä haluaisin. En sen takia etten osaisi elää ilman miestä. Enkä sen takia, että tuntisin itseni säälittäväksi ilman miestä. Sillä minä olen vahva ja itsenäin. (Joka miehen painajainen)

Haluan vain kokeilla onko se mahdollista. Onko mahdollista löytää mies "metsästämällä"..?

"Etsisit itsellesi harrastuksen, metsästä vaikka mies!"

Näin "rakas" isoäitini minulle yhtenä päivänä lausahti. Harrastuksesta ei käy koiratouhut, ei ratsastus, ei laulaminen eikä golf, eikä tietenkään yleinen liikunta. No tähän päivään mennessä en ole ottanut vakavasti luutavasti mitään mitä olen isoäidiltäni kuullut. Hänen neuvonsa kun pohjautuvat siihen, ettei nainen saa olla tyytyväinen omaan elämäänsä. Varsinkaan jos joutuu sietämään ajatusta että lapsen lapset ovatkin karvaisia (koiria) ja että tyttärentytär asuu yksin ja asettaa uransa miehen edelle.

Olen vasta nuori, kahdenkymmenen, mutta olen ehtinyt tehdä elämässäni paljon. Siinä vaiheessa vaan kun ostaa ensimmäisen asuntonsa ja auton, ja hyväksyy olevansa seuraavat 20 vuotta velallinen, ei voi hirveästi pitää vapaapäiviä töistä ja metsästää miestä.

Ei isoäitini täysin väärässä ole. Mielelläni minä miehen ottaisin. Sellaisia on vaan harvassa jotka pysyvät tämän tytön tahdissa. Ja kyllä minä kaipaan miestä, miehen kosketusta, katsetta ja noh seksiä.. Olen vuodessa ehtinyt tehdä vaikka mitä: muuttanut ulkomaille, vaihtanut uraa, muuttanut takasin Suomeen, palannut takaisin omalle uralleni, vaihtanut yksikkö, saanut ylennyksen, ostanut auton, ostanut asunnon, ostanut toisen koiran, laihduttanut, pitänyt hauskaa, käynyt ulkomailla ja saanut upean uuden työpaikan. Ja mitä minä olen unohtanut? Mille minulta ei kertakaikkiaan vaan vuodessa jäänyt hetkeäkään aikaa..? Miehille, SEKSILLE!! Suomeksi: Olen elänyt vuoden selibaatissa, tahtomattani.

Myönnettäköön, tämä ei ole ollut ihan täysin ajasta kiinni. Niinkuin rakas ystäväni usein sanoo: "Sulla olisi tuhat miestä jonossa, mutta kun et kelpuuta yhtäkään." Siitä olen kiitollinen ettei ystäväni ole silti käskenyt laskemaan rimaani. Niin puutteessa en ole, että mikä vaan kelpaisi, vaikka välillä ennen baari-iltaa niin väitänkin. Olen sitäpaitsi päättänyt etten enää harrasta seksiä kännissä, joten siinäkin on syy miksi palaan baarista yleensä tyhjin käsin. Ja taas voimme palata aikaan, minulla kun ei ole aikaa "lähteä metsästämään miestä" muuten kun kännissä baariin.. Ja mikä onkaan lopputulos..

Tämän pitkän ja puuduttavan esipuheen jälkeen voinkin paljastaa teille tämän blogin lyhyen ja ytimekkään pointin: Minä aijon hankkia aikaa, ja aijon hankkia miehen. Ja te saatte seurata miehenmetsästystäni paraati paikalta. Vuoden päästä minulla on mies, toivottavasti rikas mies ;)